valokuvaus
Arkipäivän runoutta etsimässä
Intohimoni valokuvausta kohtaan perustuu siihen tunteeseen, jonka koen tarttuessani kameraan jossakin inspiroivassa paikassa. Se on se ainutlaatuinen ja pysähtynyt hetki, jonka haluaisin ikuistaa. Vaikka saisimme mahdollisuuden yrittää uudelleen, on mahdotonta tavoittaa tuon menneen hetken tunnetta. Ajan kulkua ei voi pysäyttää. Tämä hauras katoavaisuus tekee valokuvauksesta minulle niin herkän taidemuodon.
Nostalgia – Osa 2, 2024
Valokuvan ja maalauksen symbioosi
Pidän kaikista valokuvauksen muodoista, mutta olen usein miettinyt, milloin ympärillämme olevan kauneuden vangitseminen muuttuu taiteeksi? Sanoisin, että oma tavoitteeni on jo monen vuoden ajan ollut häivyttää valokuvauksen ja maalauksen välinen raja. Tämä lähestymistapa antaa minulle taiteellisen vapauden kokeilla ja ilmaista itseäni ilman rajoituksia. Jokainen kuva ja idea sen takana on erilainen ja tästä syystä myös tyyli, jolla sen toteutan vaihtelee välillä suurestikin. Tämä tyylien sekoitus ja monipuolisuus eri teosteni välillä on minusta mielenkiintoista ja se rikastuttaa suunnattomasti taiteellista palettiani. Lisäksi yllätyksellisyys on minulle todella tärkeä elementti kaikessa taiteessani. Alla voit tutustua joihinkin valokuviini.

Sintra (2016)