Shakki

Intohimo shakkiin syntyi

Löysin shakin vuonna 1977, kun olin 12-vuotias. Samoihin aikoihin aloin soittaa myös pianoa ja säveltää musiikkia. Mikä uskomaton kohtaaminen siitä tulikaan! Aina kun minulla oli hetki aikaa koulusta ja läksyistä, opiskelin tai pelasin shakkia. Mitä enemmän tutkin tätä kiehtovaa peliä, sitä enemmän halusin oppia ymmärtämään sitä… Monet shakin pelaajat voivat varmasti samaistua tähän intohimoon ja jännitykseen itse peliä kohtaan. Koska, kuten musiikki ja taide yleensäkin, shakki tarjoaa loputtoman matkan itseilmaisuun 64-ruutuisella laudalla. Aluksi pelasin shakkia ystävien kanssa koulussa, mutta ei mennyt kauan, kun tajusin kaipaavani kovempia pelejä parantaakseni taitotasoani. Silloin päätin liittyä paikalliseen shakkikerhoon. Seuraava askel tuntui selvältä: tarvitsin valmentajan. Onneksi äitini löysi Bryan Backmanssonin, yhden kaupungin vahvimmista pelaajista, joka suostui ottamaan minut oppilaakseen. Hän oli niin sydämellinen persoona. Harjoitussessioimme yhdessä olivat vasta alkua… Olen ikuisesti kiitollinen hänen ohjauksestaan, kun hän johdatti minut tälle upealle polulle kohti shakin ihmeellistä maailmaa.

Shakkia opiskelemassa Bryan Backmanssonin kanssa vuonna 1978.

Shakkia opiskelemassa Bryan Backmanssonin kanssa 1978.

Matka alkaa…

Sukellettuani kaikkiin suomenkielisiin shakkikirjoihin, joita oli saatavilla, törmäsin Bobby Fischerin nerouteen, ja olin täysin lumoutunut! Tutkin huolellisesti hänen parhaita pelejään ymmärtääkseni, mikä teki hänestä yhden suurimmista pelaajista koskaan. Kotona opiskelun lisäksi jatkoin Bryanin kanssa shakin hienouksiin perehtymistä, samalla osallistuen paikallisiin turnauksiin mahdollisimman usein. Kun aloin nauttia pelistä ja pelaamisesta aina vain enemmän, minulle kävi selväksi, että shakista tulisi merkittävä osa elämääni tulevaisuudessa.

Shakkipolkuni alussa vuonna 1979.

Shakkipolkuni alussa vuonna 1979.

Vuonna 1980 suurmestari Rafael Vaganian tuli Suomeen pelaamaan simultaania. Matkustin innokkaasti Helsinkiin osallistuakseni tapahtumaan. Tuolloin Vaganian oli jo erittäin vahva suurmestari (nro 4 maailmassa vuonna 1985 ja paras vahvuusluku 2670 vuonna 2005) ja hän voitti myös Neuvostoliiton mestaruuden vuonna 1989. Pelimme viimeinen asema, joka löytyy pöytäkirjastani, on seuraava:

SM Rafael Vaganian - Sebastian Korman, 1980, Helsinki

SM Rafael Vaganian – Sebastian Korman, 1980, Helsinki


Siirtoni tuossa asemassa oli 35. -, a4! Uskoin, että sotilaan uhraaminen oli oikea päätös ja että minulla oli voittava etu tässä asemassa. Jos muistan oikein, niin olin simultaanin viimeinen pelaaja, joten Vaganian pystyi keskittymään täydellisesti peliimme. Hän alkoi pelaamaan todella nopeasti eikä jättänyt minulle aikaa miettiä tai kirjoittaa loppuja siirtoja ylös. Jollain tavalla hän onnistui pitämään aseman tasapainossa ja lopulta sovimme tasapelin. Olin melko pettynyt tulokseen. Pelasin kuitenkin hyvän pelin niin vahvaa suurmestaria vastaan. Olinhan opiskellut shakkia vasta pari vuotta!

Vuodenvaihteessa 1980-1981 pelasin koululaisten PM-turnauksessa Ruotsissa, jossa saavutin toisen sijan pelattuani tasan viimeisellä kierroksella tanskalaista Curt Hansenia vastaan. Hän vei mestauuden nimiinsä ja hänestä tulikin jo kolmen vuoden kuluttua nuorten maailmanmestari (U20) ja samaten vahva suurmestari (nro 25 maailmassa ja paras vahvuusluku 2635 v. 1992).

Hopeamitali vuoden 1981 koululaisten PM-turnauksessa Ruotsissa.

PM-hopeaa vuonna 1981 Ruotsissa.

Suomen mestaruudet & MM-turnaukset

Jatkoin taitojeni kehittämistä toisen valmentajani, Raimo Tuusvuoren, kanssa, joka oli vahva paikallinen pelaaja. Seuraavina vuosina yritin osallistua mahdollisimman moneen turnaukseen Suomessa ja kansainvälisestikin. Aloin voittaa paikallisia turnauksia, mm. kotikaupunkini mestaruuksia ja Kaakkois-Suomen mestaruuksia, Suomen shakkiliiton mestaruuksia kahdessa kategoriassa (U16 & U20) sekä muita avoimia turnauksia Suomessa. Sitten oli aika osallistua ensimmäistä kertaa Suomen shakkimestaruuksiin (U20) vuonna 1983, kun olin 17-vuotias. Se oli tähän mennessä vaikein turnaus elämässäni, mutta onnistuin jakamaan voiton. Tämä takasi minulle uusintaottelun, jonka voitin 2,5-1,5. Näin ollen minusta tuli ensimmäistä kertaa Suomen mestari ja ansaitsin paikkani MM-turnauksessa (U20) Ranskassa.

Seuraavana vuonna, 1984, voitin Suomen mestaruuden (U20) uudestaan ja tämä mahdollisti osallistumiseni MM-turnaukseen (U20) Suomessa. Tämän turnauksen ensimmäisellä kierroksella saavutin urani tärkeimmän voiton, kun silloinen Neuvostoliiton mestari (U20), Lembit Oll kaatui tiukan taistelun jälkeen. Hänestä tuli myöhemmin vahva suurmestari (nro 25 maailmassa ja paras vahvuusluku 2650 vuonna 1998).

Alla pelimme kriittinen asema, kun suljin 40. siirtoni kuoreen:

Sebastian Korman - Lembit Oll, 3. elokuuta vuonna 1984, Kiljava

Sebastian Korman – Lembit Oll, 3. elokuuta vuonna 1984, Kiljava


Siirtoni suljetussa kirjekuoressa oli 40. Nf3! Minulla oli mahdollisuus ottaa aloite haltuun aktivoimalla tornini. Peli päättyi yhdeksässä siirrossa: 40. -, Rxf5 41. Rxe3, Kf8 42. Nd4, Re5 43. Rf3+, Ke8 44. Bc6+, Kd8 45. Rf7, Rh4 46. Rd7+, Ke8 47. Rxd6+, Ke7 48. Rd7+, Kf6 49. Nf3, mikä johti mustan luovuttamiseen materiaalitappion vuoksi.

Muita vastustajiani turnauksessa olivat mm. Berge Ostenstad, Alexey Dreev, Viswanathan Anand ja Alfonso Romero Holmes. Suoritukseni seurauksena ELO-lukuni nousi 2295:een, ja saavutin myös kansallisen mestarin (M) tittelin.

Analysoimassa shakkia vuonna 1984. Kuva: Ismo Korhonen.

Shakin analysointia vuonna 1984.

Uusia haasteita

Suomen mestarina pääsin osallistumaan Euroopan mestaruuskilpailuihin (U20), jotka pidettiin vuodenvaihteessa 1984/1985 Groningenissa, Hollannissa. Tämä turnaus osoittautui haastavaksi, kun aloin ymmärtämään, että elämässä täytyi olla muutakin kuin vain loputonta shakin opiskelua ja kilpailua vuodesta toiseen. Monien vuosien jälkeen, intohimoni musiikin säveltämiseen heräsi uudestaan. Tämä tunne veti minut vähitellen musiikin ja taiteen puoleen sen sijaan, että olisin keskittynyt pelkästään shakin pelaamiseen. Ehkä tämä oli osasyy siihen, miksi Euroopan mestaruuskilpailuissa en pystynyt antamaan parasta suoritustani. Vuonna 1986 osallistuin vielä kansainväliseen shakkifestivaaliin Italiassa kohtuullisin tuloksin. Tämä turnaus merkitsi kuitenkin jonkinlaista shakkiurani loppua tuolloin.

Vähitellen aloin keskittyä musiikkiini kokonaisvaltaisesti. Vietin vuoden 1986 kevään Italiassa omistautuen säveltämiseen ja luomaan ohjelmistoa ensimmäistä sävellyskonserttiani varten vuodelle 1987. Palattuani Suomeen jatkoin sävellyksieni viimeistelyä. Mutta kuten monet shakinpelaajat tietävät, niin shakkia on vaikea lopettaa kokonaan. Pidin shakkikuntoani yllä osallistuen satunnaisiin joukkuepeleihin tulevien vuosien aikana.

Nettishakkia

Vuosien 2006 ja 2008 välillä, kun minulla oli enemmän vapaa-aikaa muista musiikki- ja taideprojekteista, niin kiinnostukseeni shakkiin heräsi uudelleen. Peli oli kehittynyt huomattavasti aikaisemmista vuosikymmenistä, pääasiassa tietotekniikan edistymisen vuoksi. Tämä kehitys haastoi arvioimaan shakkiosaamistani ja kuinka paljon voisin nostaa vahvuuslukuani verrattuna omiin huippuaikoihini. Tämän seurauksena omistauduin pelaamaan pikashakkia päivittäin tuntikausia. Näiden kahden vuoden aikana sijoituin Playchess.com -sivustolla kymmenen parhaan pelaajan joukkoon vahvuusluvulla 2709, kun Hikaru Nakamura piti kärkipaikkaa yli 2900-luvulla. Tuon periodin aikan voitin maailman sadan parhaan joukossa olevia mestareita (FIDE ELO).

Tässä on yksi esimerkki näistä peleistä suurmestari Alexander Galkinia vastaan (nro 96 maailmassa vuonna 2006 ja paras vahvuusluku 2626 vuonna 2012). Pelimme kriittinen asema on alla:

SM Alexander Galkin 2773 - M Sebastian Korman 2651, 15. elokuuta vuonna 2007, Playchess.com

SM Alexander Galkin 2773 – M Sebastian Korman 2651, 15. elokuuta vuonna 2007, Playchess.com


Tässä asemassa uhrasin tornini sotilaaseen 36. -, Rxc2+! Peli jatkui seuraavasti: 37. Kd1, Rxb2 38. Bb1, Rxb1 39. Qxb1, Qxf3+ 40. Kd2, Bf4+ 41. Kc2, Qxe4+ 42. Kc3, Qd4+ 43. Kb3, Qb4+ 44. Ka2 ja valkea luovutti toivottomassa asemassa.

Matka jatkuu

Testattuani rajojani nettishakissa tajusin, että pelaaminen 15 tuntia päivässä ei ollut kovin kestävää toimintaa muun elämän kustannuksella; vaikka se oli hauskaa, se jätti vähän tilaa muille aktiviteeteille. Tämän seurauksena aloin vähentämään verkossa pelaamistani. Vuosia myöhemmin tulin myös siihen pisteeseen, että oli aika jakaa shakkitietouttani muille pelaajille, jotka halusivat parantaa taitojaan – aivan kuten valmentajani Bryan ja Raimo tukivat minua shakkimatkani alussa. Joten aloin opettamaan shakkia verkossa kaikille kiinnostuneille. Kaikkien näiden vuosien jälkeen minulla on ollut kymmeniä kaiken ikäisiä oppilaita ympäri maailmaa. Lisätietoa valmennuksestani löydät Lichess-sivustolta tästä.

Satunnaisesti viimeisen vuosikymmenen aikana olen osallistunut turnauksiin, kun minulla on ollut hieman enemmän aikaa shakille. Viimeisin voittoni oli vuonna 2013 Lissabonissa, jossa voitin yli 50 pelaajaan nopean shakin turnauksen tuloksella 6,5/7. Nykyään jatkan shakkimatkaani pääsääntöisesti shakkivalmentajana. Se on minulle kunnia: Kun oppilaani silmissä syttyy ilo hänen oivaltaessaan tai oppiessaan shakista jotakin uutta, niin tuo hetki antaa minulle valtavaa tyytyväisyyttä, jota on vaikea kuvailla sanoilla.

error: Content is protected !!
Scroll to Top