Kuvataide

Mottoni

Minulle taidemaalarin Mark Rothkon lause: “Kuvien on oltava ihmeellisiä” (“Pictures Must Be Miraculous.”) on jo vuosikausia ollut eräänlainen ohjenuora visuaalisessa taiteessani. Teosteni tulee olla jollakin tavalla ihmeen- tai unenomaisia! Tämä tunnelma välittyy myös musiikkini ja runouteni kautta. Tavoitteeni on, että kaikki taiteeni tarjoaisi mystisen ja kerroksellisen seikkailun, joka haastaa kokijan älyllisesti ja henkisesti pitkäksi aikaa. Toivon aina, ettei yksikään teokseni paljastuisi liian helposti. Jos katsoja, lukija tai kuulija kokee tämän tunteen minkä tahansa työni äärellä, olen silloin saavuttanut tavoitteeni.

Metamorfoosi – Osa 1 (Metamorphosis – Part 1), 2024

Metamorfoosi – Osa 1 (Metamorphosis – Part 1), 2024

Ensimmäiset askeleet

Olen aina ollut kiinnostunut valokuvien ja elokuvien visuaalisesta kielestä samalla tavalla kuin kaikesta muustakin taiteesta. Minulle eri taidemuodot esiintyvät usein erilaisten tekniikoiden näyttämönä, mutta itse syvempi sisältö ja sanoma taiteessa pysyy samana. Aloitin valokuvaamisen jo 1980-luvun puolivälin jälkeen analogisella aikakaudella, jolloin opettelin myös filmien kehittämistä ja valokuvien tekemistä pimiössä. Yksi ikimuistoisimmasta hetkistä on ollut omien kuvien hidas ilmestyminen tyhjälle valokuvapaperille. Tuo taianomainen hetki on jäänyt kytemään sisälleni ja odottamaan sopivaa luovaa väylää, kuinka voisin kehittää visuaalista taidettani sen eri muodoissaan. Ja oikeastaan kaikki alkoi jo paljon aikaisemmin.

Selkounet – Osa 2 (Lucid Dreams – Part 2), 2024

Selkounet – Osa 2 (Lucid Dreams – Part 2), 2024

Verenperintö

Lapsuudestani saakka minua inspiroi äitini, joka abrobaattiuransa jälkeen alkoi luomaan veistoksia erilaisista materiaaleista sekä kirjoittamaan runoja ja muita kertomuksia. Äitini kuvanveistossa oli kiehtovaa nähdä kuinka hän pystyi luomaan erilaisista hengettömistä materiaaleista jotakin niin herkkää ja kaunista – aivan kuin ne hänen luomansa veistokset olisivat vain odottaneet jollakin ihmeellisellä tavalla ulospääsyään materian kahleista. Muistan kuinka usein seurasin sivusta veljeni kuvaamista, kuvien kehittämistä pimiössä tai lyhytfilmien tekemistä. Ehkä verenperintönäni omistin muidenkin visuaalisten taidemuotojen geenit.

Ensimmäinen näyttely ja muita ulottuvuuksia

Järjestimme jo ensimmäisen yhteisen näyttelyn 1980-luvun loppupuolella, jossa oli koottuna äitini veistoksia, veljeni valokuvia. Itse sävelsin näyttelyn teemaa tukevan kokeilevan äänimaailman. Mielenkiintoinen taiteellinen yhteistyökokemus! Aloin kirjoittamaan musiikin ohessa yhä enemmän runoja 1990-luvun alkupuolella. Yritin laajentaa taiteellista palettiani ja työkalujani sellaisiin kokemattomiin suuntiin, joita musiikki taidemuotona ei mahdollista omien lainalaisuuksiensa vuoksi. Kaipasin selkeästi uusia haasteita uusien taidemuotojen parissa kehittääkseni itseäni taiteilijana.

Kaksoispää (Double Head), Mirja Korhonen, 1960

Kaksoispää (Double Head), Mirja Korhonen, 1960

Jakautunut tietoisuus (Divided Consciousness), 2024

Jakautunut tietoisuus (Divided Consciousness), 2024

Elokuvan kieli

Samalla vuosikymmenellä kiinnostuin entistä enemmän myös elokuvasta taidemuotona ja sen suomista mahdollisuuksista laajentaakseni taiteellista ilmaisuani. Joten mikä olisikaan parempi tapa oppia aiheesta kuin sen todelliselta mestarilta? Aloin siis tutkimaan huolellisesti Andrei Tarkovskin filmejä. Halusin ymmärtää hänen lähestymistapaansa elokuvan tekemiseen taidemuotona ja hänen syvällisiä ajatuksiaan elokuvan kielestä, sen mahdollisuuksista ja sen lainalaisuuksista.

Olin aina ollut vaikuttunut hänen filmeistään, mutta hänen teoksensa ”Nostalghia” teki minuun suuren vaikutuksen kaikilla esteettisillä tasoilla. Ensimmäisen kerran kun näin kyseisen filmin, niin en voinut uskoa, että joku olisi onnistunut maalaamaan sielunmaisemani ja kääntämään sen elokuvan kielelle niin täydellisesti. Samalla elokuva inspiroi minua kirjoittamaan selloteostani konserttiini Pietarissa vuonna 1992. Mutta vasta 1990-luvun puolenvälin jälkeen aloin tiedostamaan visuaalisen taiteen ja digitaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia. Koska olin alkanut käyttämään tietokoneita jo 1986 musiikkini kirjoittamisessa ja äänen editoinnissa, niin tämä kehitys oli vain luonnollinen jatkumo sille, että aloin käyttämään digitaalisia työkaluja myös muiden projektieni kanssa.

Ajan kerrostumat (Layers of Time), 2024

Ajan kerrostumat (Layers of Time), 2024

Selkounet – Osa 5 (Lucid Dreams – Part 5), 2024

Selkounet – Osa 5 (Lucid Dreams – Part 5), 2024

Pyörre (Vortex), 2023

Pyörre (Vortex), 2023

Selkounet – Osa 8 (Lucid Dreams – Part 8), 2024

Selkounet – Osa 8 (Lucid Dreams – Part 8), 2024

Toinen palkinto

Toinen palkintoni tuli vuonna 2001 multimediateoksellani ”Verla”, jolla osallistuin INNOSUOMI -kilpailuun. Teos sisälsi vanhaa filmimateriaalia, valokuvia, videoita, äänimaailmaa, musiikkia, uutta innovatiivistä panoraama- ja valokuvankäsittelyä, jota olin myös itse kehittämässä. Tuon palkinnon jälkeen kiinnostuin yhä enemmän visuaalisesta taiteesta ja sen kaikista eri muodoista. Aloin syventymään valokuvaamiseen, kuvankäsittelyyn ja erilaisiin digitaalisiin tekniikoihin musiikkini ja runouteni ohella.

Luovuuden väylät

Samalla tavalla kuin taide kaikissa muodoissaan kiehtoo minua, samalla tavalla olen aina halunnut antaa myös omalle luovuudelleni mahdollisimman suuren vapauden etsiä uusia tyylejä, tekniikoita ja tapoja ilmaista itseäni taiteen keinoin. Tästä syystä taiteessani löytyy melko laajalti monentyyppisiä töitä sekä teossarjoja eri teemoista, jotka ovat inspiroineet minua vuosien aikana.

Taideprinttieni valmistusta vuonna 2019.

Taideprinttieni valmistusta vuonna 2019.

error: Content is protected !!
Scroll to Top