Minulle taidemaalarin Mark Rothkon lause: "Pictures Must Be Miraculous." on toiminut jo vuosikausia eräänlaisena mottona visuaalisessa taiteessani. Teosteni täytyy olla jollakin tapaa ihmeen- tai unenomaisia!
Tämä heijastuu myös musiikkiini ja runouteeni. Tavoitteeni onkin, että kaikki taiteeni olisi katsojille jonkinlainen mystinen, kerroksillinen seikkailu, joka haastaisi kokijan älyllisesti ja henkisesti pitkäksi aikaa. Toivon aina, ettei yksikään teokseni aukeaisi liian helposti. Jos katsoja tai kuulija saa tämän tunteen itselleen minkä tahansa työni edessä, niin sitten olen onnistunut tässä tavoitteessani.
“Multiverse” vuodelta 2020. Tutustu teokseen tarkemmin tästä.
Olen aina ollut kiinnostunut valokuvien ja elokuvien visuaalisesta kielestä samalla tavalla kuin kaikesta muustakin taiteesta. Minulle eri taidemuodot esiintyvät usein erilaisten tekniikoiden näyttämönä, mutta itse syvempi sisältö ja sanoma taiteessa pysyy samana.
Aloitin valokuvaamisen jo 1980-luvun puolivälin jälkeen analogisella aikakaudella, jolloin opettelin myös filmien kehittämistä ja valokuvien tekemistä pimiössä. Yksi ikimuistoisimmasta hetkistä on ollut omien kuvien hidas ilmestyminen valokuvapaperille. Tuollainen taianomainen hetki on jäänyt ehdottomasti kytemään sisälleni ja odottamaan sopivaa luovaa väylää ja hetkeä, kuinka voisin kehittää visuaalista taidetta eri muodoissaan. Ja oikeastaan kaikki alkoi jo paljon aikaisemmin.
Verenperintö
Lapsuudestani saakka minua inspiroi äitini, joka abrobaattiuransa jälkeen alkoi luomaan veistoksia erilaisista materiaaleista sekä kirjoittamaan runoja ja muita kertomuksia. Äitini kuvanveistossa oli kiehtovaa nähdä kuinka hän pystyi luomaan erilaisista hengettömistä materiaaleista jotakin niin herkkää ja kaunista – aivan kuin ne hänen luomansa veistokset olisivat vain odottaneet jollakin ihmeellisellä tavalla ulospääsyään materian kahleista. Muistan myös kuinka usein seurasin sivusta veljeni valokuvaamista, kuvien kehittämistä pimiössä tai lyhytfilmien tekemistä.
Ehkä verenperintönäni omistin jo tosiaan muidenkin visuaalisten taidemuotojen geenit.
Alla on äitini Mirja Korhosen veistos "Kaksoispää" (1960) ja teokseni "Distortion – Part 1" (2019).
Ensimmäinen näyttely ja muita ulottuvuuksia
Järjestimme jo ensimmäisen yhteisen näyttelyn 1980-luvun loppupuolella, jossa oli koottuna äitini veistoksia, veljeni valokuvia ja itse sävelsin näyttelyn teemaa tukevan musiikillisen ja kokeilevan äänimaailman. Todella mielenkiintoinen taiteellinen yhteistyökokemus!
Aloin kirjoittamaan musiikin ohessa yhä enemmän runoja 1990-luvun alkupuolella. Yritin laajentaa taiteellista palettiani ja työkalujani sellaisiin uusiin kokemattomiin suuntiin, joita säveltäminen ja musiikki taidemuotona ei mahdollista omien lainalaisuuksiensa vuoksi. Kaipasin siis uusia haasteita uusien taidemuotojen parissa kehittääkseni itseäni taiteilijana.
Elokuvan kieli
Samalla vuosikymmenellä kiinnostuin entistä enemmän myös elokuvasta taidemuotona ja sen suomista mahdollisuuksista laajentaakseni taiteellista ilmaisuani. Tämä johti siihen, että aloin tutkimaan huolellisesti Andrei Tarkovskin filmejä ymmärtääkseni hänen lähestymistapaansa elokuvan tekemiseen taidemuotona ja hänen syvällisiä ajatuksia elokuvan kielestä.
Olin aina ollut vaikuttunut hänen filmeistään, mutta esimerkiksi hänen teoksensa ”Nostalghia” teki minuun suuren vaikutuksen kaikilla esteettisillä ja taiteellisilla tasoilla. Ensimmäisen kerran kun näin kyseisen filmin, niin en voinut uskoa, että joku toinen henkilö olisi onnistunut maalaamaan sielunmaisemani ja kääntämään sen elokuvan kielelle niin täydellisesti. Samalla elokuva inspiroi minua kirjoittamaan selloteostani konserttiini Pietarissa vuonna 1992.
Mutta vasta 1990-luvun puolenvälin jälkeen, kun digitaalisuus alkoi vallata alaa kaikessa median käsittelyssä, niin aloin tiedostamaan visuaalisen taiteen ja digitaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia. Koska olin alkanut käyttämään tietokoneita jo vuodesta 1986 lähtien musiikkini kirjoittamisessa, tämä kehitys oli vain luonnollinen jatkumo sille, että aloin käyttämään digitaalisia työkaluja myös muiden luovien projektieni kanssa.
Toinen palkinto
Toinen palkintoni tuli vuonna 2001 multimediateoksellani ”Verla”, jolla osallistuin INNOSUOMI -kilpailuun. Teos sisälsi vanhaa filmimateriaalia, valokuvia, videoita, äänimaailmaa, musiikkia, uutta innovatiivistä panoraama- ja valokuvankäsittelyä, jota olin myös itse kehittämässä. Tuon palkinnon jälkeen kiinnostuin yhä enemmän visuaalisesta taiteesta ja sen kaikista eri muodoista. Aloin syventymään valokuvaamiseen, kuvankäsittelyyn ja erilaisiin digitaalisiin maalaustekniikoihin muun taiteeni, musiikkini ja runouteni ohella.
Luovuuden väylät
Samalla tavalla kuin taide kaikissa muodoissaan kiehtoo minua, samalla tavalla olen aina halunnut antaa myös omalle luovuudelleni mahdollisimman suuren vapauden etsiä uusia tyylejä, tekniikoita ja tapoja ilmaista itseäni taiteen keinoin. Tästä syystä taiteessani löytyy melko laajalti monentyyppisiä töitä sekä teossarjoja eri teemoista, jotka ovat inspiroineet minua vuosien aikana.
"Limited Edition Fine Art" -taideprinttini, kustomointipalvelut ja tilaustyöt
Vuonna 2019 julkaisin useimmat saatavilla olevat työni "Limited Edition Fine Art" -taideprintteinä, jotka löytyvät verkkokaupastani: www.sebastiankorman.art.
Jos olet kiinnostunut jostakin teoksestani. niin sinulla on nyt mahdollisuus nähdä kyseinen teos omalla seinälläsi digitaalisesti ennen lopullisen valinnan tai ostopäätöksen tekoa. Lähetä valokuva minulle sähköpostilla tilasta, johon suunnittelet sijoittavasi taideprinttini ja anna sinua kiinnostava teoksen nimi, niin saat sovitulla aikataululla demokuvan työstäni omassa tilassasi.
Jos verkkokaupassani ei löydy tilaasi sopivaa teosta, niin sinulla on myös mahdollisuus tilata täysin uniikki teos vain itsellesi. Lue lisää taideprinteistäni tästä tai kustomointipalveluistani tästä.
