Musiikki ja Italia
Aloitin musiikin tekemisen ja pianon soiton, kun olin noin 12 vuotias. Muista yhä kuinka laitoin ensimmäisen kerran sormeni pianon koskettimille ja aloitin välittömästi kehittelemään omia melodioitani. Onneksi tämä taipumus ja kyky on säilynyt läpi elämäni tähän päivään asti.
Kouluvuosinani aloin pikkuhiljaa etsimään omaa musiikillista kieltäni tutustumalla ja opiskelemalla eri tyyppistä klassista musiikkia sekä myöskin erityyppisiä modernimpia sävellystekniikoita. Lukion jälkeen minulle syntyi idea omasta ensimmäisestä konsertistani, jossa esittäisin omaa orkesterimusiikkiani. Tätä varten halusin löytää uusia asioita, kulttuureita inspiroimaan kirjoittamistani, jolloin löysin Italian. Tällä yhteydellä tulisi olemaan suuri vaikutus myöhemmin elämässäni taiteen ja luovuuden lähteenä. Lue lisää tästä Biografia-sivultani.
Firenze – henkinen kotini Italiassa.
Ensisävellyskonsertti
Vietin Italiassa ensimmäisen talven vuonna 1986, jossa aloin kirjoittamaan tulevan ensikonserttini ohjelmistoa. Ohjelmisto valmistui talven 1987 aikana ja keväällä ensikonserttini järjestettiin kaupunginorkesterin kanssa. Itse esiinnyin konsertissani myös pianistina ja kapellimestarina.
Ensikonserttini jälkeen aloin kiinnostumaan myös enemmän runoudesta ja löysinkin oman sielunmaiseman ranskalaisesta runoudesta. Eteeni avautui täysin uusi maailma täynnä mystisiä, mielikuvituksellisia ja surrealistia unien maailmoja. Olin aivan lumoutunut tästä uudesta tyylistä ja se alkoi heijastua myös omaan kirjoitustyyliini.
Ensimmäinen sävellyspalkinto
Tämä runouden maailma ja sen uusi tyyli konkretisoitui seuraavassa teoksessani ”Kertomuksia jousikvartetille”. Idea ja inspiraatio tähän teokseen tuli juuri Baudelairen runosta ”Taipumukset” hänen kirjastaan ”Pariisin ikävä”. Halusin osallistua tällä uudella teoksellani vuonna 1988 Suomessa järjestettävään sävellyskilpailuun.
Kyseinen runo kertoo neljästä lapsesta, jotka kukin vuorollaan kertoivat omista taipumuksistaan ja elämästään värikkäällä tavallaan. Tämä tarina neljästä lapsesta ja kvartetin neljästä soittajasta alkoi kypsyä mielessäni kokonaisuudeksi. Samalla myös runon oma sisäinen draaman kaari toimi karkeana runkona ja ohjenuorana sävellyksessäni. Lisäksi käytin myös soittajien innovatiivisten soittotekniikoiden lisäksi heidän puhetta ja kuiskauksia luomaan täysin omanlaisen äänimaailman teokseen perinteisen jousikvartetin rinnalle.
Tuomaristo, joka koostui nimekkäistä suomalaisista säveltäjistä (Rechberger ja Koskelin) piti ajatuksestani ja arvosti teokseni monipuolisuutta ja innovatiivistä lähestymistä niin sävellys- ja soitintekniikankin osalta. Itse kilpailussa sain jaetun toisen palkinnon. Lisäksi tuomaristo arvosti palkittujen teosten korkeatasoisuutta. Kilpailuun lähetettiin lähes sata sävellystä nimettöminä.
Opiskelua, kehittymistä, muuntautumista…
Ensimmäisen sävellyspalkinnon jälkeen jatkoin uuden musiikin kirjoittamista yhä kiihtyvällä tahdilla. Tutustuin eri tyyppisiin säveltäjiin ja heidän tuotantoihinsa etsien samalla omaa sävelkieltäni.
Vuonna 1990 osallistuin ”Time of Music” -sävellyskurssille: opettajana toimi ranskalainen Jean-Claude Risset, merkittävä tietokonemusiikin pioneeri. Hän oli fastastinen, mielenkiintoinen ja mitä sympaattisin persoona, joka toi opiskelijoille monenlaisia uusia ajatuksia musiikin tekemiseen ja säveltäjänä olemiseen. Opiskelimme myös hänen kehittämiään tekniikoita vuosien varrelta.
Uusia konsertteja ja lisäopiskelua
Seuraavan sävellyskonserttini pidin Moskovassa vuonna 1991 täysin uudella ohjelmistolla sisältäen uusimman jousikvartettini sekä soolopianoteoksen. Minulla oli onni saada sen esittäjäksi kuuluisa moskovalainen pianisti Dmitri Klimov. Samalla tämä konsertti oli ensimmäinen kontaktini venäläisiin huippumuusikoihin ja tämä konsertti avasi ovia myös jatkossa yhteistyöhön heidän kanssaan.
Seuraavana vuonna 1992 minulla oli mahdollisuus esiintyä taas Venäjällä, mutta tällä kertaa pianistina Pietari ’92 tapahtumassa, jossa esitin uusimman soolopianoteokseni.
Ensisävellyskonsertti 1987.
Ensisävellyskonsertti 1987.
Konsertoimassa Moskovassa 1991.
Konsertoimassa Moskovassa 1991.
Harjoittelemassa Helsingissä 1992.
Harjoittelemassa Helsingissä 1992.
Samana vuonna oli vuorossa seuraava sävellyskonserttini, jonka pidin Pietarin Filharmonian Pienessä Salissa. Ohjelmisto koostui uusimmasta jousikvartetista, pianoteoksesta ja sooloselloteoksesta. Ja hedelmällinen yhteistyö jatkui taas pianisti Dmitri Klimovin kanssa, joka saapui Moskovasta esittämään uusimman teokseni tuossa konsertissa.
Seuraava maailmanluokan muusikko, johon tutustuin paikan päällä, oli useita kansainvälisiä palkintoja voittanut sellisti Alexej Massarskij Pietarista. Hän esitti sooloselloteokseni ”Nostalghian” konsertissani.
Samana vuonna osallistuin jälleen ”Time of Music” -sävellyskurssille, jonka opettajana toimi tällä kertaa useita kansainvälisiä sävellyspalkintoja voittanut saksalainen York Höller. Hän avasi ja syvensi kurssin aikana erilaisia lähestymistapoja liittyen säveltämisen tekniikkaan ja musiikin tekemiseen. Samalla hän jakoi mielenkiintoisia ajatuksiaan säveltäjänä olemisesta ja luovasta prosessista, joita joudut kohtaaman omassa työssäsi.
Lisää konsertteja ja yhteistyö jatkuu
Vuonna 1993 aloin säveltämään suurta sooloselloteosta ”Constellations”, koska sellisti Alexej Massarskij oli lupautunut tulemaan kyseisen teoksen solistiksi seuraavaan sävellyskonserttiini Suomessa. Teos sai inspiraation japanilaisen taiteilijan, Toshikatsu Endon tekstistä.
Työskentely huippumuusikoiden kanssa on yksi antoisimmista ja opettavaisimmista kokemuksista, joita säveltäjä voi kohdata urallaan. Se tunnetason yhteys, joka on mahdollista saavuttaa sävellystäsi esittävän taiteilijan kanssa, on kerta kaikkiaan fantastista. Siksi tämä yhteistyö on varmasti ollut yksi urani kohokohdista.
Konsertin valmistelua Moskovassa 1991.
Konsertin valmistelua Moskovassa 1991.
Hetki ennen konserttia Moskovassa 1991.
Hetki ennen konserttia Moskovassa 1991.
Jousikvartetti Moskovan konsertissani 1991.
Jousikvartetti Moskovan konsertissani 1991.
Alexej ja minä Suomessa 1994.
Alexej ja minä Suomessa 1994.
Musiikin loppumaton matka
Viime vuosikymmeninä olen jatkanut taiteellista matkaani lukuisten sävellysprojektien parissa. Kehitän edelleen sävelkieltäni yhdistelemällä esimerkiksi elävien muusikoiden käyttöä korkealaatuisiin virtuaalisoittimiin ja tutkimalla äänisynteesien tarjoamia mahdollisuuksia musiikki- ja sävellystuotannossani.