runous
Runouden polulle
Runous on aina kiehtonut minua. Koska olin löytänyt jo varhaisessa vaiheessa musiikin sävellyksen, niin kirjoittaminen ei tuntunut tuolloin väylältä, jonka kautta minun olisi päästävä taiteellisesti ilmaisemaan itseäni. Vähitellen kiinnostuin kirjoittamisesta yhä enemmän ja ensimmäiset runoni syntyivät 1980-luvun puolivälin jälkeen Italiassa, jossa olin valmistelemassa ensimmäistä sävellyskonserttiani. Palattuani Suomeen ja pidettyäni ensikonserttini vuonna 1987, runous valloitti minut aivan totaalisesti.
Sielunmaiseman etsintää
Tutustuttuani moniin eri tyylisuuntiin ja runoilijoihin, saavuin lopulta ranskalaisen runouden maailmaan (esim. Charles Baudelaire ja Arthur Rimbaud), josta löysinkin heti oman sielunmaisemani. Nuo runoilijat avasivat eteeni täysin uuden maailman täynnä mystisiä ja surrealistia unien maailmoja. Olin aivan lumoutunut tästä erikoisesta tunteesta ja se alkoi vaikuttamaan myös omaan kirjoitustyyliini niin musiikissa kuin runoudessani. Tämän vaikutus on näkynyt ehdottomasti myös visuaalisessa taiteessani.
Runojen maailmassa vuonna 2025.
Musiikin ja runouden liitto
Kiinnostus runouteen ja mahdollisuuksiin yhdistää sitä muihin taidemuotoihin uusilla tavoilla konkretisoitui seuraavassa sävellyksessäni ”Kertomuksia jousikvartetille”, joka sai vuonna 1988 jaetun toisen palkinnon Suomessa pidetyssä sävellyskilpailussa. Idea ja inspiraatio tähän teokseen tuli juuri Baudelairen runosta ”Taipumukset” hänen kirjastaan ”Pariisin ikävä”. Lue lisää tästä aiheesta Musiikki-sivultani.
Tämä eri taidemuotojen innovatiivinen yhteensulautuminen avasi itselleni yhä enemmän ovia runouden maailmaan. Aloin keskittymään musiikkini ohella omaan runouteeni yhä enemmän 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Samalla yritin laajentaa taiteellista palettiani myös sellaisiin suuntiin, joita musiikki taidemuotona ei mahdollista omien lainalaisuuksiensa vuoksi. Runokirjani ”UNIEN VUOSISATA” julkaistaan vuonna 2025 ja se on saatavilla verkkokirjakaupoista. Tähän teokseen olen valinnut runoja useilta eri vuosikymmeniltä, jotka ovat täynnä elämän kauneutta, draamaa ja muistoja menneisyydestä. Alla on muutamia runoja teoksestani
SÄTEILEVÄT PORTAAT 1
aallonmurtajalla,
missä majakka vuodatti valoaan
meren levottomalle iholle…
kalpeat muistot vaikenivat
silmiesi kukkivassa kirkkaudessa –
en voinut olla
kuiskaamatta nimeäsi:
en kutsuakseni sinua takaisin,
vaan kuullakseni sen vielä
ennen aamunkoittoa,
ennen kuin olisi
liian myöhäistä
SÄTEILEVÄT PORTAAT 2
mikä minut tänne pakotti?
oliko se tuo
haukotteleva yksinäisyys,
joka odottaa kaiken alla…
vai surun viiltämä haava,
joka ei koskaan unohda,
missä se syntyi?
kerro minulle –
kun katoamme,
uneksivatko varjomme meistä,
etsivätkö he yhä rannoilta sitä
mitä he kerran pitivät
sylissään?
KAKSOISVALOTUS
seinällä:
kaaosteorioiden abstraktiot
neliönmuotoisissa kuvakulmissa
ulkona:
kuunvalossa työnsin kärrynpyöriä
pilvenkorkuisten talojen katoilla…
edessä:
kuilu
täynnä intohimon tahrimia sanoja
vastamaalatulla kankaalla
FILM NOIRIN VAIKUTTEITA
junat kiitävät huumaavaa vauhtia
väistellen spiraalimaisten
asemien repaleisuutta:
shell beach, shell beach…
seuraava pysähdys!
sanomalehdistä luetaan –
järjestys odotuksen sekasorrossa
KENRAALIHARJOITUS
pelkään kohtauksia,
joissa uhrit
näyttelevät kaikkia rooleja…
yksi siiveniskusi
on muistutus
ristiriitojen anatomiasta
NÄKYMÄTÖN TARKKAILIJA
maanpako!
tuulisten satamien uumenissa
tein muistiinpanoja menneisyydestä:
katkelmia
hiipuneiden unelmien säikeistä,
kellastuneista kirjeistä taskussasi,
joita et lopulta lähettänytkään…
muistatko, miten seisoit
lähempänä minua
noina harmauden täyttäminä aamuina,
kun hento sade peitti meidät alleen –
kuin ankkuroituaksesi
loittonevien hetkien kauneuteen?
ILMANSUUNTIA
pienissä puistikoissa
missä viipyilevät tuokiot
tuntuivat iäisyyksiltä:
vanhat miehet
kokoontuivat väittelemään
lännen sivistyksestä…
etelässä
minä kasvoin vahvaksi –
en ole unohtanut
päivieni hiljaista musiikkia
EKSYNEET
tulivuoren katveessa
vaelsimme lumottuina
pitkin kultaisia marmorikujia,
väistellen tulikärpästen
sokaisevaa hehkua…
kaukana
tulen ja jään
peittämässä laaksossa,
ruumiisi on täynnä
hiekkatuulien salaperäistä
lempeyttä