Lapsuus
Synnyin vuonna 1965 Lappeenrannassa taiteelliseen perheeseen. Vanhempani olivat Suomessa tunnettuja notkeusakrobaatteja, jotka kiersivät esiintymässä ympäri maata 1950–1960 -luvuilla taiteilijanimellään 2 KOR-MAN. Myöhemmin, kun perheeseen syntyi lapsia, niin he jatkoivat esiintymistään akrobaattiperheenä, jossa kaikki sisarukseni esiintyivät yhdessä vanhempieni kanssa.
Tuolta ajalta minulla ei ole muistoja, koska olin niin pieni, mutta ehkä juuri tuosta kiertue-elämästä olen perinyt intohimoni matkusteluun, tutustua uusiin mielenkiintoisiin paikkoihin ja asioihin.
Akrobaattivanhempani Helsingissä vuonna 1950.
Shakki, musiikki ja Italia
Aloitin musiikin tekemisen ja pianon soiton, kun olin noin 12 vuotias. Muista yhä, kuinka laitoin ensimmäisen kerran sormeni pianon koskettimille ja aloitin välittömästi kehittelemään omia melodioitani. Onneksi tämä taipumus ja kyky on säilynyt läpi elämäni tähän päivään asti.
Noihin samoihin aikoihin löysin myös toisen silloisen intohimoni – shakin peluun! Aloin todella nauttia shakin pelaamisesta ja panostinkin lukemattoman määrän tunteja opiskellakseni shakin teorioita. Olin aivan pelin lumoissa! Ikävä kyllä mitä enemmän uppouduin shakin hienouksiin, niin sitä enemmän musiikki hiipui samaan tahtiin pois elämästäni muutamaksi vuodeksi.
Shakin opiskelua kotona vuonna 1979.
Kouluvuosinani kiersin myös lukemattomia shakkiturnauksia monissa maissa edustaen Suomea myös PM-, EM- ja MM-turnauksissa. Lukion loppuvuosinani voitin myös kahdesti Suomen nuorten mestaruuden ja vuonna 1985 sain lopulta myös shakkimestarin elinikäisen arvonimen.
Jaoin kaiken käytössäni olevan ylimääräisen ajan shakin ja musiikin kesken, jonka tekemisen olin löytänyt uudelleen. Aloin pikkuhiljaa etsimään omaa musiikillista kieltäni tutustumalla ja opiskelemalla eri tyyppistä klassista musiikkia sekä myöskin erityyppisiä modernimpia sävellystekniikoita. Lukion jälkeen minulle syntyi idea omasta ensimmäisestä konsertistani, jossa esittäisin omaa orkesterimusiikkiani. Halusin löytää uusia kulttuureita inspiroimaan kirjoittamistani. Sisareni opiskeli tuohon aikaan taidehistoriaa Firenzessä ja kutsui minut vierailemaan kaupungissa. Tuolla matkalla löysin Italian, jolla tulisi olemaan suuri vaikutus elämässäni.
Ensisävellyskonsertti ja runous
Vietin Italiassa ensimmäisen talven vuonna 1986, jossa aloin kirjoittamaan tulevan ensikonserttini ohjelmistoa. Ohjelmisto valmistui talven 1987 aikana ja keväällä ensikonserttini järjestettiin Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa, jossa esiinnyin myös pianistina ja kapellimestarina.
Säveltämässä Firenzessä, Italiassa vuonna 1986.
Ensimmäisen sävellyskonserttini aikoihin musiikillinen kieleni ja tyylini oli perinteinen. Ensikonserttini jälkeen aloin kiinnostumaan myös enemmän runoudesta ja löysinkin oman sielunmaiseman ranskalaisesta runoudesta, Näistä eritoten Charles Baudelaire ja Arthur Rimbaud tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Aloitin kirjoittamaan omia runojani jo ensimmäisen Italiassa vietetyn talven aikana, mutta vasta löydettyäni nuo mainitsemani runoilijat, eteeni avautui täysin uusi maailma täynnä mystisiä, mielikuvituksellisia ja surrealistia unien maailmoja. Olin aivan lumoutunut tästä uudesta tyylistä ja se alkoi heijastua myös omaan kirjoitustyyliini niin musiikissa kuin runoudessani.
Ensimmäinen sävellyspalkinto
Tämä runouden maailma ja sen uusi tyyli konkretisoitui seuraavassa teoksessani ”Kertomuksia jousikvartetille”. Idea ja inspiraatio tähän teokseen tuli juuri Baudelairen runosta ”Taipumukset” hänen kirjastaan ”Pariisin ikävä”. Halusin osallistua tällä uudella teoksellani vuonna 1988 Suomessa järjestettävään sävellyskilpailuun.
Kyseinen runo kertoo neljästä lapsesta, jotka kukin vuorollaan kertoivat omista taipumuksistaan ja elämästään värikkäällä tavallaan. Tämä tarina neljästä lapsesta ja kvartetin neljästä soittajasta alkoi kypsyä mielessäni kokonaisuudeksi. Samalla myös runon oma sisäinen draaman kaari toimi karkeana runkona ja ohjenuorana sävellyksessäni. Lisäksi käytin myös soittajien innovatiivisten soittotekniikoiden lisäksi heidän puhetta ja kuiskauksia luomaan täysin omanlaisen äänimaailman teokseen perinteisen jousikvartetin rinnalle.
Tuomaristo, joka koostui nimekkäistä suomalaisista säveltäjistä (Rechberger ja Koskelin) piti ajatuksestani ja arvosti teokseni monipuolisuutta ja innovatiivistä lähestymistä niin sävellys- ja soitintekniikankin osalta. Itse kilpailussa sain jaetun toisen palkinnon. Lisäksi tuomaristo arvosti palkittujen teosten korkeatasoisuutta. Kilpailuun lähetettiin lähes sata sävellystä nimettöminä. Ensimmäisen palkinnon jakoi mm. Veli-Matti Puumala, jota pidetään yhtenä johtavista suomalaisista säveltäjistä, jotka ovat debytoineet 1980-luvulla.
Sama sävellyskilpailu järjestettiin myös vuonna 1978, jolloin ensimmäisen palkinnon sai Esa-Pekka Salonen ja toisen palkinnon Magnus Lindberg.
Opiskelua, kehittymistä, muuntautumista…
Ensimmäisen sävellyspalkinnon jälkeen jatkoin uuden musiikin kirjoittamista yhä kiihtyvällä tahdilla. Tutustuin eri tyyppisiin säveltäjiin ja heidän tuotantoihinsa etsien samalla omaa sävelkieltäni.
Vuonna 1990 osallistuin ”Time of Music” -sävellyskurssille: opettajana toimi ranskalainen Jean-Claude Risset, merkittävä tietokonemusiikin pioneeri. Hän oli fastastinen, mielenkiintoinen ja mitä sympaattisin persoona, joka toi opiskelijoille monenlaisia uusia ajatuksia musiikin tekemiseen ja säveltäjänä olemiseen. Opiskelimme myös hänen kehittämiään tekniikoita vuosien varrelta.
Uusia konsertteja ja lisäopiskelua
Seuraavan sävellyskonserttini pidin Moskovassa vuonna 1991 täysin uudella ohjelmistolla sisältäen uusimman jousikvartettini sekä soolopianoteoksen. Minulla oli onni saada sen esittäjäksi kuuluisa moskovalainen pianisti Dmitri Klimov. Samalla tämä konsertti oli ensimmäinen kontaktini venäläisiin huippumuusikoihin ja tämä konsertti avasi ovia myös jatkossa yhteistyöhön heidän kanssaan.
Seuraavana vuonna 1992 minulla oli mahdollisuus esiintyä taas Venäjällä, mutta tällä kertaa pianistina Pietari ’92 tapahtumassa, jossa esitin uusimman soolopianoteokseni.
Ensisävellyskonsertti 1987.
Ensisävellyskonsertti 1987.
Konsertoimassa Moskovassa 1991.
Konsertoimassa Moskovassa 1991.
Harjoittelemassa Helsingissä 1992.
Harjoittelemassa Helsingissä 1992.
Samana vuonna oli vuorossa seuraava sävellyskonserttini, jonka pidin Pietarin Filharmonian Pienessä Salissa. Ohjelmisto koostui uusimmasta jousikvartetista, pianoteoksesta ja sooloselloteoksesta. Ja hedelmällinen yhteistyö jatkui taas pianisti Dmitri Klimovin kanssa, joka saapui Moskovasta esittämään uusimman teokseni tuossa konsertissa.
Seuraava maailmanluokan muusikko, johon tutustuin paikan päällä, oli useita kansainvälisiä palkintoja voittanut sellisti Alexej Massarskij Pietarista. Hän esitti sooloselloteokseni ”Nostalghian” konsertissani.
Samana vuonna osallistuin jälleen ”Time of Music” -sävellyskurssille, jonka opettajana toimi tällä kertaa useita kansainvälisiä sävellyspalkintoja voittanut saksalainen York Höller. Hän avasi ja syvensi kurssin aikana erilaisia lähestymistapoja liittyen säveltämisen tekniikkaan ja musiikin tekemiseen. Samalla hän jakoi mielenkiintoisia ajatuksiaan säveltäjänä olemisesta ja luovasta prosessista, joita joudut kohtaaman omassa työssäsi.
Lisää konsertteja ja yhteistyö jatkuu
Vuonna 1993 aloin säveltämään suurta sooloselloteosta ”Constellations”, koska sellisti Alexej Massarskij oli lupautunut tulemaan kyseisen teoksen solistiksi seuraavaan sävellyskonserttiini Suomessa. Teos sai inspiraation japanilaisen taiteilijan, Toshikatsu Endon tekstistä.
Työskentely huippumuusikoiden kanssa on yksi antoisimmista ja opettavaisimmista kokemuksista, joita säveltäjä voi kohdata urallaan. Se tunnetason yhteys, joka on mahdollista saavuttaa sävellystäsi esittävän taiteilijan kanssa, on kerta kaikkiaan fantastista. Siksi tämä yhteistyö on varmasti ollut yksi urani kohokohdista.
Konsertin valmistelua Moskovassa 1991.
Konsertin valmistelua Moskovassa 1991.
Hetki ennen konserttia Moskovassa 1991.
Hetki ennen konserttia Moskovassa 1991.
Jousikvartetti Moskovan konsertissani 1991.
Jousikvartetti Moskovan konsertissani 1991.
Alexej ja minä Suomessa 1994.
Alexej ja minä Suomessa 1994.
Toinen palkinto
Toinen palkintoni tuli vuonna 2001, kun osallistuin INNOSUOMI -kilpailuun mutltimediateoksellani ”Verla”. Teos sisälsi grafiikkaa, vanhaa filmimateriaalia, videoita, äänimaailmaa, musiikkia, uutta innovatiivistä kuvankäsittelyä ja panoraamatekniikkaa.
Vaikka olin alkanut hyödyntämään jo vuodesta 1986 alkaen tietotekniikkaa sävellyksissäni ja eri materiaalien editoinnissa, niin vasta tämä palkinto avasi silmäni toden teolla kaikille uusille mahdollisuuksille, joita tietokoneet mahdollistivat myös visuaalisen taiteen kentällä.​​​​​​​ Aloin syventymään valokuvaamiseen, kuvankäsittelyyn ja erilaisiin digitaalisiin maalaustekniikoihin muun taiteeni, musiikkini ja runouteni ohella.​​​​​​​
Portugalissa vuonna 2017.
Taiteen loppumaton matka
Viime vuosikymmeninä olen jatkanut taiteellista matkaani lukuisten sävellys-, valokuva-, video-, multimedia- ja taideprojektien parissa. Kehitän edelleen sävelkieltäni yhdistelemällä esimerkiksi elävien muusikoiden käyttöä korkealaatuisiin virtuaalisoittimiin ja tutkimalla äänisynteesien tarjoamia mahdollisuuksia musiikki- ja sävellystuotannossani.
Säveltämisen lisäksi jaan aikani yhä suuremmassa määrin visuaalisen taiteen tekemisen, valokuvaamisen ja runouteni kesken. Ja muut vanhat intohimoni, shakki ja elokuvan kiehtova maailma, kulkevat yhä kanssani.